29.6.2016

Rikoit minut

Mä raavin ne mun sisältä esille. Revin mun silmät ja hiukset. Kiljun ääneni käheäksi ja hoen samaa, niinku joku mielipuoli.

Se sattuu. Sattuu ihan saatanasti, mutta mä en välitä. Muhun on sattunu jo niin paljon, että tää kipu tuntuu pieneltä siihen verrattuna.

Sen tuntee sisuskaluissa ja varsinkin sydämessä. Aina, kun ottaa askeleen tai koskettaa jotain. Kun huutaa tai yrittää paeta.

Sun sanat on minussa yhä, enkä saa niitä pois, en edes hiomapaperilla. Sattuu. Enkä voi paeta.

Kipu ei hellitä, eikä asiaa auta se, että sä et edes yrittänyt auttaa mua. Tiesit että välitin, mutta sä lähdit sen toisen perään joka ei välitä susta pätkän vertaa.

Mä jäin kidutettavaksi, odottamaan sinua. Mutta et ole tullut luokseni. Enkä aijo jäädä enään odottamaan. Vaikka se on viimeinen asia, mitä en tahtoisi tehdä. Minun täytyy jatkaa, vaikka satutat minua yhä.

22.6.2016

Tahdon elää

Miksei me voida olla onnellisia. Miks me ei voida vaan mennä ja tehdä mitä halutaan. Miks me ei voida saada sitä mitä halutaan.

Tartutaan hetkeen ja mietitään vasta jälkeenpäin.

Tää ajatteleminen ja miettiminen ei oo enää meidän asia. Me halutaan elää. Me halutaan tehä. Mutta mikään ei onnistu. Aina joku pistää vastaan.

Voitaisko me vaan mennä ja elää.
Elää niin täysillä, että mikään ei voi meitä estää. Ei keretä katumaan mitään eikä ketään. Voitaisko? Miksei?

16.6.2016

Kauniit sanat

Kirjoitin sanoja sanojen perään vaikka mikään ei tarkottanut mitään. Sun kasvos pyöri mun mielessä vaikka sä olit se joka mua satutti. Sun takia mä kirjotan näitä sanoja mun seinille, jotta mä voisin unohtaa sut. Miksi sun piti tehdä mulle näin, miks sun piti lähtee just silloin ku tarvitsin sua eniten. Sä satutit mua niin paljon, että mä en enää tiedä kuinka mun kyyneleet riittää seuraavaan päivään. Joka ilta kylpyhuoneen lattialla ajattelen sinua ja raaputan sanoja seinään. Kaikki ne sanat merkitsevät minulle jotain, mutta vain sinun takiasi. Siksi tahdon, että ne huuhtoutuvat veden ja kyynelieni mukana lattiakaivosta kauas minusta, jotta en koskaan enään voi ajatella niitä kauniita sanoja jotka sinä sait käännettyä kamaliksi ja mitättömiksi.

7.6.2016

Muistatko

Muistatko, kun jätit minut yksin pakkaseen. Muistatko, kun huusin vielä perääsi ja jäin lumihankeen istumaan. En halunnut ajatella sinua enää, mutta silti havahduin joka ilta samasta keittiöni nurkasta itkemässä sinun perääsi.

Muistatko, kuinka unohdit minut kerran, jos toisenkin, uskottelit, että palaat pian, mutta siihen tuntui menevän ikuisuus. En itse halunnut muistaa sitä, mutta silti joka ikinen sunnuntai istuin keittiönpöydällä itkemässä perääsi.

Muistatko, kuinka sanasi repivät minut kahtia. Muistatko, kuinka itkin vielä kerran perääsi ja olit kuin en olisikaan. Itse yritin unohtaa, mutta turhaan. Joka perjantai aamuyö valvoin takiasi itkien taas jälleen kerran itseni uneen.

Enkä tahdo enään muistaa sinua tai haavoittavia sanojasi, mutta turhaan yritän unohtaa, koska taas jälleen kerran katson peilistä kyynelistä märkiä kasvojani ja itken jälleen yhden kyyneleen takiasi.
Tiny Bunny