29.9.2017

Sirpaleet

Me oltiin hyviä, tai oikeastaan me oltiin parhaita. Parhaita kaikista ja kaikessa. Mä olin meistä se parempi särkemään astioita, paiskomaan esineitä ja hakkaamaan ovia. Sä taas olit parempi huutaman, kiroilemaan ja pyytämään anteeksi.
Mä olin se, joka piti mykkäkoulua ja sä olit se, joka aina ensimmäisenä avasi suunsa. 
Mä pidin itkemisestä ja sä pidit mun silittämisestä.
Sä olit parempi puremaan hammasta, kun mä olin taas kerran viiltänyt kaikki haavat auki.
Sä pidit valot päällä, kun mä olisin halunnut kadota.
Sä satutit aina sanoin ja mä teoin. Lasinsirut lattialla ja sun sanat syvällä mun kehossa. Me oltiin täydellisiä yhdessä, vaikka se ei näyttänyt siltä enää neljän seinän sisällä. Me rakastettiin siitä huolimatta, mutta jotain tapahtui eikä me enää riidelty. Me etäännyimme ja lopetimme rakastamisen. Kaikki päättyi ja sä pakkasit tavarat ja mä tarjosin sulle mun astioita, koska olin särkenyt sinun. Sä lähdit ja sen jälkeen olen vihannut itkemistä.

Me oltiin parhaita yhdessä.

9.9.2017

Ilman mitään

siihen yhteen mä en luota
lasioveen nojaavaan
pahaan mieleen
huonoon oloon
ohimeneviin ajatuksiin
toisen kanssa olemiseen
halpamieliseen
tekopyhään
toisen ihmisen viejään
kaikkiin niihin jotka mulle joskus teki väärin
             eläkää itsenne kanssa
                                ilman mitään.

3.9.2017

Mä toivon että sä oot onnellinen

Mulla on hirvee ikävä sua. Vaikka me nähäänki lähes joka päivä, nii silti mä ikävöin sua kokoajan. Mulla on ikävä sitä mitä me joskus oltiin ja niitä hetkiä ku tunsin itteni onnelliseksi sun kans. Me ei enää tehdä sitä mitä me tehtiin aina ennen. Nykyään ei ole enää vain meitä. 
Mä en muista milloin viimeksi mä oisin laittanut sulle keskellä yötä viestiä ja kertonu sulle miltä musta tuntuu. Me ei jutella enää viesteillä niitä näitä, etkä sä laita mulle viestiä kuinka paha sulla on olla. Mä en enää lähde sun yöllisien viestien jälkeen sun luokse, auttamaan sua ja helpottamaan sun oloa. En tiiä kerrotko sä enää mulle, jos sul on paha olla, enkä mä sua syytä, en mäkään tee enää nii. Tai sitte sulla vaan on nyt kaikki hyvin etkä sä enää tarvii meidän yöllisii keskusteluja ja tottakai oon onnellinen siitä. Mutta mä toivon, että sä muistat mut aamuyöllä, kun et saa unta. Mä toivon, että me saatais ne hetket takas jolloin oltiin onnellisia ja kuunneltiin pimeässä meidän lempi biisejä. Ainakin mä toivon, että sä olit silloin onnellinen, ainakin sä teit musta onnellisen.

13.8.2017

Mä annoin sun mennä

Jos mä hyppään sun kans käsi kädessä alas kalliolta, lupaatko olla mun kaa koko loppuelämän? Sä kysyit ja mä nyökkäsin. Mä halusin elää sun kans, sä olit kaikkea sitä mitä olin toivonut. Mutta se kauneus kesti vain hetken, sillä sinä lähdit sen toisen mukaan. En ehkä hypännyt yhtä aikaa, mutta yhtä korkealta kuin se toinen. Halusin jäädä ja halusin olla vain sinun, mutta rakastuit toiseen ja minä rakastin yhä sinua. 
Näin sinut muutaman kerran sen jälkeen, mutta luulen, että sinä et nähnyt minua. Vaihdoin kadun puolta tai käännyin nopeasti ympäri ja lähdin kävelemään takaisin sinne mistä olin tulossa. En halunnut kohdata sinua ja uskon, että sinäkään et minua. Soitin ystävilleni ja kyselin kuulumiset, jotta unohtaisin mitä sinulle kuuluu. Näin mielessäni vain hymysi ja sinun ja sen toisen käsi kädessä kadulla. Tein meille molemmille palveluksen ja kävelin pois. Hyppäsin enkä koskaan enään vaihtanut kadun puolta, kun sinä kävelit vastaan.

15.6.2017

Ne yöt joina tajusin rakastavani sinua

Sun iho mun ihoa vasten. Sun huulet mun huulia vasten ja sun katse tuijottaen suoraan mun silmiin. Se oli sitä maaliskuun aikaa, kun sä koputit mun oveen ja avasin sen joka yö neljän aikoihin. Mä päästin sut sisään, mä päästin sut mun elämään. Annoin sun kulkea ja puhua kuten halusit enkä vaatinut muuta, kuin sinut minun oveni taakse neljältä yöllä. Yritin joka yö valvoa ja onnistuinkin siinä useimmiten, mutta niinä öinä, kun en herännyt koputukseesi sinä olit jotenkin aina aamulla vieressäni. Sä kuljit sun omia polkuja enkä nähnyt sua koskaan päivisin. Sä katosit jokaisen herätyksen jälkeen ja ilmestyit takaisin yöllä. Mä olin kai rakastunut, koska se riitti minulle. Sinä oveni takana myöhään yöllä. Useimmiten sä haisit viinalle ja mä yritin rauhotella sua ja mä olin ainoa joka sai sut rauhoittumaan. Toisinaan me puhuimme läpi yön niinä öinä, kun tulit selvinpäin luokseni, mutta kun viinan haju löi vasten kasvojani avatessani sinulle ovea otin sinut syliini ja silitin päätäsi kunnes nukahdit. Mä olin kai turtunut siihen kaikkeen. Olin hyväksynyt kohtaloni ja oikeastaan minä halusin sitä. Halusin rakastaa sinua vaikka olitkin välillä turhamainen ja äkkipikainen. Mutta kaikista eniten rakkauteni pysyi sinua kohtaan, koska tiesin että sinäkin rakastat minua.

12.6.2017

Rakasta mua

Se alkoi viime vuonna, ihastumisella. Mun tunteet on menny vuoristorataa ja aina ku oon sun lähellä se menee ylösalaisin. En tiiä mikä sussa on, joka vetää puoleensa, mutta aijon ottaa siitä selvää. Mä haluaisin nähdä meillä tulevaisuuden, mutta en pysty siihen. Mä en osaa kuvitella meitä yhteen. Miksi sä valitsisit mut, kun sä saisit kenet tahansa? Ja miksi sä katsot mua sun ruskeilla silmillä ja puhut mulle niin kauniisti, jos sä et tarkota sillä mitään? Oon ollu ihastunu suhun kauan, tajusin sen heti meidän suudelman jälkeen, jonka ei pitäny tarkottaa yhtään mitään. En ota susta selvää, tai sit sä et ota musta. Oon joko ymmärtäny sut aivan väärin, tai sitten sä oot vaan ujo. Miks sä teet mulle näin? Mä oon sekasin enkä oo pitkään aikaan tuntenu mitään tällasta. Tahtoisin vaan olla sun kans, puhua sun kans ja katsoa sua silmiin irrottamatta omiani niistä moneen tuntiin. Ole kiltti ja tunne mua kohtaan samoin.

6.5.2017

Hiljaisuudessa

Kun sä astuit mun elämään, kello oli jo liikaa. Sä et välittänyt siitä vaan istuit mun viereen ja olit ihan hiljaa. Mä yritin taivutella mun ajatukset kaikkeen muuhun ja olin kuin en huomaisikaan sinua. Sä kuitenki liikuit hiljalleen lähemmäs ja laskit sun kämmenen mun käden päälle. Pidit kiinni ja olit siinä. Mä en uskaltanut liikahtaa ja kun mietin nyt, en edes halunnut liikahtaa. Siinä oli turvallista, sun vieressä ihan hiljaa pimeässä. 
Sä kuitenkin lähdit yhtä nopeasti ja yhtä myöhään kuin tulitkin. En nähnyt sinua enää ja olimme toisillemme jälleen tuntemattomat. Mun olisi kai pitänyt sanoa jotain, ehkä mä pelästytin sut pois mun olemuksella, ehkä sä et enää jaksanu istua hiljaa mun vieressä. Nykyää pidät ehkä kädestä jotakuta muuta tai sitten olet pitämättä. En osaa sanoa, koska en olisi halunnut kuvitella elämääni ilman sinua. Sinua ja hiljaisuutta. Sä annoit minulle aikaa kun kello oli jo liikaa. Ja nyt olet poissa, hiljaa jonkun muun vieressä.
Tiny Bunny