13.8.2017

Mä annoin sun mennä

Jos mä hyppään sun kans käsi kädessä alas kalliolta, lupaatko olla mun kaa koko loppuelämän? Sä kysyit ja mä nyökkäsin. Mä halusin elää sun kans, sä olit kaikkea sitä mitä olin toivonut. Mutta se kauneus kesti vain hetken, sillä sinä lähdit sen toisen mukaan. En ehkä hypännyt yhtä aikaa, mutta yhtä korkealta kuin se toinen. Halusin jäädä ja halusin olla vain sinun, mutta rakastuit toiseen ja minä rakastin yhä sinua. 
Näin sinut muutaman kerran sen jälkeen, mutta luulen, että sinä et nähnyt minua. Vaihdoin kadun puolta tai käännyin nopeasti ympäri ja lähdin kävelemään takaisin sinne mistä olin tulossa. En halunnut kohdata sinua ja uskon, että sinäkään et minua. Soitin ystävilleni ja kyselin kuulumiset, jotta unohtaisin mitä sinulle kuuluu. Näin mielessäni vain hymysi ja sinun ja sen toisen käsi kädessä kadulla. Tein meille molemmille palveluksen ja kävelin pois. Hyppäsin enkä koskaan enään vaihtanut kadun puolta, kun sinä kävelit vastaan.

15.6.2017

Ne yöt joina tajusin rakastavani sinua

Sun iho mun ihoa vasten. Sun huulet mun huulia vasten ja sun katse tuijottaen suoraan mun silmiin. Se oli sitä maaliskuun aikaa, kun sä koputit mun oveen ja avasin sen joka yö neljän aikoihin. Mä päästin sut sisään, mä päästin sut mun elämään. Annoin sun kulkea ja puhua kuten halusit enkä vaatinut muuta, kuin sinut minun oveni taakse neljältä yöllä. Yritin joka yö valvoa ja onnistuinkin siinä useimmiten, mutta niinä öinä, kun en herännyt koputukseesi sinä olit jotenkin aina aamulla vieressäni. Sä kuljit sun omia polkuja enkä nähnyt sua koskaan päivisin. Sä katosit jokaisen herätyksen jälkeen ja ilmestyit takaisin yöllä. Mä olin kai rakastunut, koska se riitti minulle. Sinä oveni takana myöhään yöllä. Useimmiten sä haisit viinalle ja mä yritin rauhotella sua ja mä olin ainoa joka sai sut rauhoittumaan. Toisinaan me puhuimme läpi yön niinä öinä, kun tulit selvinpäin luokseni, mutta kun viinan haju löi vasten kasvojani avatessani sinulle ovea otin sinut syliini ja silitin päätäsi kunnes nukahdit. Mä olin kai turtunut siihen kaikkeen. Olin hyväksynyt kohtaloni ja oikeastaan minä halusin sitä. Halusin rakastaa sinua vaikka olitkin välillä turhamainen ja äkkipikainen. Mutta kaikista eniten rakkauteni pysyi sinua kohtaan, koska tiesin että sinäkin rakastat minua.

12.6.2017

Rakasta mua

Se alkoi viime vuonna, ihastumisella. Mun tunteet on menny vuoristorataa ja aina ku oon sun lähellä se menee ylösalaisin. En tiiä mikä sussa on, joka vetää puoleensa, mutta aijon ottaa siitä selvää. Mä haluaisin nähdä meillä tulevaisuuden, mutta en pysty siihen. Mä en osaa kuvitella meitä yhteen. Miksi sä valitsisit mut, kun sä saisit kenet tahansa? Ja miksi sä katsot mua sun ruskeilla silmillä ja puhut mulle niin kauniisti, jos sä et tarkota sillä mitään? Oon ollu ihastunu suhun kauan, tajusin sen heti meidän suudelman jälkeen, jonka ei pitäny tarkottaa yhtään mitään. En ota susta selvää, tai sit sä et ota musta. Oon joko ymmärtäny sut aivan väärin, tai sitten sä oot vaan ujo. Miks sä teet mulle näin? Mä oon sekasin enkä oo pitkään aikaan tuntenu mitään tällasta. Tahtoisin vaan olla sun kans, puhua sun kans ja katsoa sua silmiin irrottamatta omiani niistä moneen tuntiin. Ole kiltti ja tunne mua kohtaan samoin.

6.5.2017

Hiljaisuudessa

Kun sä astuit mun elämään, kello oli jo liikaa. Sä et välittänyt siitä vaan istuit mun viereen ja olit ihan hiljaa. Mä yritin taivutella mun ajatukset kaikkeen muuhun ja olin kuin en huomaisikaan sinua. Sä kuitenki liikuit hiljalleen lähemmäs ja laskit sun kämmenen mun käden päälle. Pidit kiinni ja olit siinä. Mä en uskaltanut liikahtaa ja kun mietin nyt, en edes halunnut liikahtaa. Siinä oli turvallista, sun vieressä ihan hiljaa pimeässä. 
Sä kuitenkin lähdit yhtä nopeasti ja yhtä myöhään kuin tulitkin. En nähnyt sinua enää ja olimme toisillemme jälleen tuntemattomat. Mun olisi kai pitänyt sanoa jotain, ehkä mä pelästytin sut pois mun olemuksella, ehkä sä et enää jaksanu istua hiljaa mun vieressä. Nykyää pidät ehkä kädestä jotakuta muuta tai sitten olet pitämättä. En osaa sanoa, koska en olisi halunnut kuvitella elämääni ilman sinua. Sinua ja hiljaisuutta. Sä annoit minulle aikaa kun kello oli jo liikaa. Ja nyt olet poissa, hiljaa jonkun muun vieressä.

17.4.2017

Kaunis aamu

Talviaamu, pakkanen oli huurustanut ikkunat ja ulkona oli kylmä, mutta sun vieressä lämmin. Käänsin sulle mun selän ja katsoin puhelimen näytöstä kelloa. 
Mä kuulin kun sä heräsit ja käännyin sua päin. Sun silmät oli yhä kiinni, sun tukka sekaisin ja mä hymyilin. Silitin sun poskee ja sä hymyilit. 
Nousin ylös ja kävelin keittiöön, toivoin ettet sä tulis perässä ja laitoin aamukahvin tippumaan. Näin oven raosta kuinka sä käänsit kylkeä ja kuinka valo paistoi suoraan sun selkään, muodostaen siihen varjoja. 
Mä istuin keittiön sarakkeelle selaamaan mun puhelinta, kunnes mä kuulin, että sä nousit sängystä. Kaadoin kahvit mukeihin ja kerkesin sun luo, ennenku sä kerkesit keittiöön. 
Menimme takaisin sänkyyn ja joimme kahvimme, sä ilman maitoa ja mä maidolla. Istuimme siinä ihan hiljaa katsoen välillä toisiimme ja välillä ikkunasta juuri sarastavaa aamua. 

11.3.2017

Mene ja elä

Mä haluun mennä ja kokea, 
mut mä haluun vaan olla yksin.
Mä haluun rakastua, 
mut mä pelkään.
Mä haluun olla vapaa, 
mut mä en voi.
Mä haluun tehdä, 
mut mä en uskalla.
Mä haluun olla onnellinen, 
mut mä haluun vaan itkee.
Mä haluun elää, 
mut mä haluun kuolla.

14.2.2017

Sä jätit mut

En ymmärrä kuinka saatoit jättää minut näin,
olit aamulla lähtenyt ja jättänyt kaiken väärinpäin.
Sä et ees katsonu taakses kun läimäytit oven kiinni,
jätit mut yksin samalla tavalla ku eilisen viinit.
Meillä oli hauskaa, ainakin niin mä kuulin,
mutta susta en tiedä, ehkä mä vaan luulin.
En enää koskaan saa haistaa sun parfyymii
etkä sä näe enää mun sisaruksii.
Sä jätit kaiken mun asuntoon, 
etkä ees käyttäny sun lausuntoo.
Nyt itken sun perään,
vaikka tiedän ettet sä koskaan enää herää. 
Se on se hetki jolloin ymmärtää, 
ettei mikää täällä oo pysyvää.
Tiny Bunny