6.5.2017

Hiljaisuudessa

Kun sä astuit mun elämään, kello oli jo liikaa. Sä et välittänyt siitä vaan istuit mun viereen ja olit ihan hiljaa. Mä yritin taivutella mun ajatukset kaikkeen muuhun ja olin kuin en huomaisikaan sinua. Sä kuitenki liikuit hiljalleen lähemmäs ja laskit sun kämmenen mun käden päälle. Pidit kiinni ja olit siinä. Mä en uskaltanut liikahtaa ja kun mietin nyt, en edes halunnut liikahtaa. Siinä oli turvallista, sun vieressä ihan hiljaa pimeässä. 
Sä kuitenkin lähdit yhtä nopeasti ja yhtä myöhään kuin tulitkin. En nähnyt sinua enää ja olimme toisillemme jälleen tuntemattomat. Mun olisi kai pitänyt sanoa jotain, ehkä mä pelästytin sut pois mun olemuksella, ehkä sä et enää jaksanu istua hiljaa mun vieressä. Nykyää pidät ehkä kädestä jotakuta muuta tai sitten olet pitämättä. En osaa sanoa, koska en olisi halunnut kuvitella elämääni ilman sinua. Sinua ja hiljaisuutta. Sä annoit minulle aikaa kun kello oli jo liikaa. Ja nyt olet poissa, hiljaa jonkun muun vieressä.

17.4.2017

Kaunis aamu

Talviaamu, pakkanen oli huurustanut ikkunat ja ulkona oli kylmä, mutta sun vieressä lämmin. Käänsin sulle mun selän ja katsoin puhelimen näytöstä kelloa. 
Mä kuulin kun sä heräsit ja käännyin sua päin. Sun silmät oli yhä kiinni, sun tukka sekaisin ja mä hymyilin. Silitin sun poskee ja sä hymyilit. 
Nousin ylös ja kävelin keittiöön, toivoin ettet sä tulis perässä ja laitoin aamukahvin tippumaan. Näin oven raosta kuinka sä käänsit kylkeä ja kuinka valo paistoi suoraan sun selkään, muodostaen siihen varjoja. 
Mä istuin keittiön sarakkeelle selaamaan mun puhelinta, kunnes mä kuulin, että sä nousit sängystä. Kaadoin kahvit mukeihin ja kerkesin sun luo, ennenku sä kerkesit keittiöön. 
Menimme takaisin sänkyyn ja joimme kahvimme, sä ilman maitoa ja mä maidolla. Istuimme siinä ihan hiljaa katsoen välillä toisiimme ja välillä ikkunasta juuri sarastavaa aamua. 

11.3.2017

Mene ja elä

Mä haluun mennä ja kokea, 
mut mä haluun vaan olla yksin.
Mä haluun rakastua, 
mut mä pelkään.
Mä haluun olla vapaa, 
mut mä en voi.
Mä haluun tehdä, 
mut mä en uskalla.
Mä haluun olla onnellinen, 
mut mä haluun vaan itkee.
Mä haluun elää, 
mut mä haluun kuolla.

14.2.2017

Sä jätit mut

En ymmärrä kuinka saatoit jättää minut näin,
olit aamulla lähtenyt ja jättänyt kaiken väärinpäin.
Sä et ees katsonu taakses kun läimäytit oven kiinni,
jätit mut yksin samalla tavalla ku eilisen viinit.
Meillä oli hauskaa, ainakin niin mä kuulin,
mutta susta en tiedä, ehkä mä vaan luulin.
En enää koskaan saa haistaa sun parfyymii
etkä sä näe enää mun sisaruksii.
Sä jätit kaiken mun asuntoon, 
etkä ees käyttäny sun lausuntoo.
Nyt itken sun perään,
vaikka tiedän ettet sä koskaan enää herää. 
Se on se hetki jolloin ymmärtää, 
ettei mikää täällä oo pysyvää.

18.1.2017

Valmis

Puristan lakanoita, puren hampaani yhteen ja vuodatan kyyneliä
Sä saat päätökseen sen minkä aloitit ja voin taas hengittää normaalisti 
Sä käännät pääsi pois ja toivot ettet ois koskaan edes tavannut mua
Mä kerään mun vaatteet sun nurkista ja suljen ulko-oven perässäni
Kävelen avojaloin kohti jotain tuntematonta ja hauraampaa
Sun katse ja kosketukset on vielä mun iholla, mut mä en välitä niistä enää
Mä annan niiden valua yksikerrallaan asfaltille paljaita jalkojani pitkin jättäen jäljet tuntemattomasti sun luo
Mä en ajattele sua enää ja poistun sun elämästä pieni virne kasvoillani
Samalla kun sä toivot ettet ois koskaan edes tavannut mua

8.1.2017

Kyyneleet

Mä en uskonut sanaakaan mitä sä sanoit
halusin romahtaa maahan ja itkeä
itkeä niin, että sä ahdistuisit ja pyytäisit anteeksi
mutta mä en voinut.
En mä voinut tehdä sitä sun edessäs
mä olisin ollut heikko ja näyttänyt sen sinulle ja sulla ois ollu taas valtaa satuttaa mua.
Mä en halua sitä enää ja tein päätöksen
en enää koskaan itke sun edessä tai näytä sulle mikä mussa on heikkoa
sä et oo ansainnu mun kyyneliä etkä sä tule enää koskaan näkemään niitä,
mutta koska sä et enää nää mun kyyneliä, pysyy myös mun hymy poissa susta.

22.12.2016

Pakkanen

Se oli se -30 asteen pakkanen, mut mä silti odotin sua kylmissäni ulkona.
Mun koko kroppa oli jäässä ja mun pää sanoi, että mun täytyy nyt mennä sisälle,
mut mun sydän ei antanu periksi.
Mä tiesin, että sä olit tulossa ja mä lupasin odottaa.
Mä sanoin sulle puhelimessa, että odotan sua, mä sanoin sulle viimeksi ku nähtiin, että mä odotan sua.
Mä lupasin odottaa sua vaikka maailman loppuun asti.
Ja niin mä tein, mä en antanut -30 asteen pakkaselle periksi.
Mun oli kylmä, ihan saatanan kylmä, mut mä tiesin että sä tulet.
Mä sain odottaa minuutteja, tunteja, päiviä, kuukausia ja vuosia.
Mutta sä tulit, sä tulit mun luokseni, enkä mä antanut periksi sille pakkaselle.
Tiny Bunny