28.3.2016

Yhä tässä

Kuulin äänettömät askeleesi sänkyyni jossa makasin,
tiesin että yritit tulla hiljaa ja esitin nukkuvaa.

Tunsin kuinka silmäsi katsoivat suoraan minuun vaikka omani olivat kiinni,
näin kuinka kömmit vuoteeseen huomaamatta minua.

Uskalsin kääntyä ympäri ja tuntea sinun läsnäolosi,
unohdin miksi olen yhä tässä vaikka voisin olla missä tahansa muualla.

21.3.2016

Ole kiltti, saavu luokseni.

Olen herännyt pelkoon keskellä yötä, olen heränny huutoihini ja kyyneleihini. Monet kerrat olen aamulla herätessäni tuntenut silmäluomieni painon ja kipeät silmät.

Olen odottanut sinua, olen valvonut öitä ja miettinyt sinua. Mutta vielä koskaan et ole tullut, et vaikka kuinka huutaisin ja anelisin.

Olen herännyt nimeesi joka pyörii mielessäni enkä saa sitä pois. Olen odottanut sinua ikuisuuden, mutta vielä et ole saapunut luokseni. Et painaudu ihoani vasten etkä tiedä mistä löydät minut. Pyydän sinua, saavu luokseni ja ole lähelläni.

14.3.2016

Irrottaminen

Mä haroin mun takkuista tukkaa samalla ku tutkiskelin mun silmillä sun makuuhuoneen seiniä, sun sängyn laidalla. Mua ei ollut koskaan aiemmin jännittänyt niin paljon ku siinä tilanteessa, mutta sitten mun katse kohdistu suhun ja mä vannon et mun sydän lakkas pumppaamasta vähäksi aikaa.

Seisoit oviaukossa kahvikuppi kädessä nojaten oven karmiin ja voi herranjumala sä näytit kauniilta. Sä hymyilit mulle ja mä hymyilin varovasti takas. Sä lähdit kävelemään mua kohti ja istahdit mun syliin. Mä suljin sut mun syleilyyn ja sä suutelit mun päälakea, pistit kahvikupin lähimmälle pöydälle ja kaaduit mun viereen sängylle. Sä kuiskasit mun korvaan muutaman sanan ja siitä lähtien oon nänhy susta unia joka ikinen yö. Rakastuin suhun ja tahdoin sut kokonaan itselleni.

Nyt kun ajattelen tätä kaikkea, on ihan hyvä, että ei olla nähty moneen vuoteen. En tiiä millasessa tilanteessa olisin, jos oisin jääny sun elämään ja sä oisitki löytäny jonku muun. Rakastan sua silti aina eniten ja tuun aina muistaan sut. Toivottavasti sä ajattelet musta kauniita asioita ja löydät jonkun joka kohtelee sua yhtä hyvin ku mä oisin sua kohdellut.

11.3.2016

Tahtoisin

Haluaisin vain olla onnellinen. Se olisi ehkä se suurin toiveeni, olla onnellinen. Oon surkea kirjoittaan tunteista, oon oikestaan surkea kirjoittaan ihan mistä vain. En osaa kirjoittaa, en osaa edes puhua. En osaa sanoa mitä haluan ja mitä tunnen. Haluaisin osata puhua ja ilmaista itseäni, haluaisin kertoa ihmisille millainen minä oikeasti olen, mutta en osaa. Kaikki tuntuu niin hankalalta, tahtoisin lähteä. Jonnekkin kauas, missä ei tarvisi puhua eikä selitellä kenellekkään mitään. Toisaalta haluaisin vain istua alas jonkun ihmisen viereen ja kertoa kaiken. Aivan kaiken. Tahtoisin jonkun joka kuuntelee, jonkun joka edes esittää kuuntelevansa ja voisin kertoa hänelle kaiken. Mun olo on niin tyhjä, niin tyhjä että pohja on ohitettu jo ajat sitten. Tahtoisin tietää mitä haluan, koska en tiedä mitä juuri nyt haluan. Kaikki on sekaisin ja niin olen minäkin. Tahtoisin niin paljon, kaikkea pientä ja vähän suurempaakin. Onnellisuus on suurta. Niin suurta että sitä ei voi saada sormia napsauttamalla. Sen eteen täytyy tehdä töitä, luulisin. Kaikki on muuttunut pienessä ajassa ja samalla mikään ei ole muuttunut. Ehkä kaikki ympärillä on muuttunut, mutta minä olen pysynyt paikallaan. Minussa ei ole muuttunut mikään. Tai sitten se on toisinpäin. Koska kaikki on niin sekaisin, en osaa erottaa sitä. Tahdon vain osata kirjoittaa ja olla onnellinen. Sitä minä kai haluan.


Tiny Bunny