18.1.2017

Valmis

Puristan lakanoita, puren hampaani yhteen ja vuodatan kyyneliä
Sä saat päätökseen sen minkä aloitit ja voin taas hengittää normaalisti 
Sä käännät pääsi pois ja toivot ettet ois koskaan edes tavannut mua
Mä kerään mun vaatteet sun nurkista ja suljen ulko-oven perässäni
Kävelen avojaloin kohti jotain tuntematonta ja hauraampaa
Sun katse ja kosketukset on vielä mun iholla, mut mä en välitä niistä enää
Mä annan niiden valua yksikerrallaan asfaltille paljaita jalkojani pitkin jättäen jäljet tuntemattomasti sun luo
Mä en ajattele sua enää ja poistun sun elämästä pieni virne kasvoillani
Samalla kun sä toivot ettet ois koskaan edes tavannut mua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tiny Bunny